tag:blogger.com,1999:blog-8731425391674479705.post8779293425062922694..comments2015-11-27T19:48:32.267+02:00Comments on Babyton Blues: Omanarvontunto; MinäTikihttp://www.blogger.com/profile/13231413806298909328noreply@blogger.comBlogger5125tag:blogger.com,1999:blog-8731425391674479705.post-1808383591637555762012-03-21T22:37:55.887+02:002012-03-21T22:37:55.887+02:00Totta, ongelma on juuri niin suuri kun sen itse ha...Totta, ongelma on juuri niin suuri kun sen itse haluaa ajatella, joten eipä kai sitä voi verrata kenen taakka on suurin, vaikka päällepäin joltakin näyttääkin. Ja se on hyvä, että ne tunteet voi purkaa jonnekin, toisten on helpompi kirjoittaa ne, toisten taas puhua, pääasia, että saa purettua ajatuksensa. Ja olepa hyvä!Vilkashttps://www.blogger.com/profile/14210748249671670378noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8731425391674479705.post-47518797904760095712012-03-21T18:20:36.000+02:002012-03-21T18:20:36.000+02:00Aloin miettiä tuota termiä _ongelma_. Samapa kai s...Aloin miettiä tuota termiä _ongelma_. Samapa kai se on onko se pieni vai suuri. Se on ongelma. Se ei tuota iloa ja siihen toivotaan ratkaisua. Toiset ratkeaa helpommin, toiset ovat jo ihan juurtuneet arkeen, mutta niiden kanssa voi ihmisenä taas vahvistua aivan mielettömästi. Ja se mikä on toiselle aivan mitätön ongelma, on oikeasti jollekin toiselle sieltä suurimmasta päästä. Erilaisia kun kaikki tässä ollaan, niin jokainen kokee asiat niin eri tavalla.<br /><br />Mua välillä oikein hävettää kun tuntuu että elämä on aina yhtä ongelmaa ongelman perään, mutta valitettavasti mulle tää blogi on sellainen johon ne tuppaavat kerääntymään. Haluaa purkaa ajatuksia ja sitä pahaa oloa pois. Terapoida itseään. Voisinhan mä tietysti käydä täällä hehkuttamassa vain hyviä asioita, mutta uskon että mun mielenkiinto ei säilyisi kovinkaan pitkään, jos en kokisi tätä tarpeelliseksi. Toisaalta myös ne huonot asiat kun käy täällä läpi, niin oppii näkemään taas niitä hyviä puolia kaikessa. Ne ei vaan valitettavan usein päädy ihan tänne saakka.<br /><br />Vilkas, kiitos oikeasti näistä kommenteista! On vaan niin upeaa nähdä että muillakin on tämän suuntaisia murheita, vaikkei niistä aina ääneen huudeltaisi. Helpottaa jaksamista niin paljon.Tikihttps://www.blogger.com/profile/13231413806298909328noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8731425391674479705.post-68876553283800226442012-03-21T15:22:57.816+02:002012-03-21T15:22:57.816+02:00Joo ymmärrän, kirjoitin vaan tuon nainen kun puhui...Joo ymmärrän, kirjoitin vaan tuon nainen kun puhuit aiemmin tuossa luottamuspulasta ja yleensä ne naispuoliset ystävät enemmän aiheuttaa tätä. Mutta siis en liittänyt sitä tuohon kirjoitteluun. Ja tuo on niin totta. Mutta eihän sitä pysty itselleen koko ajan hokea, että on se jonka kanssa arki jaetaan jos sitä toista puolta korostetaan usein. Ja varmasti se tuntuu todella pahalta :/ Itseänikin on aina ärsyttänyt, että yhdessä kun ollaan vaikka jossain juhlissa niin mies on kuin ei tuntisikaan mua. Tuntuu että ei arvosta mua eikä kehtaa kulkea mun kanssa. Ei nyt liity ehkä tähän tai ole yhtä suuri asia, mutta se tuntuu pahalta, että ei arvosteta ja laskee omaa itsetuntoa. Tottakai me haluttais sitä huomiota ja olla joskus ylpeitä itsestämme ja parisuhteesta. <br /><br />Ja hyvä, että uskalsit kirjoittaa. Mä en ole uskaltanut, enkä monesta muustakaan ongelmasta. Joskus on jopa tuntunut, että jaksanko tuon miehen kanssa elää loppuelämää jos ei nämä asiat muutu. Ja nää meidän ongelmat on varmaan vielä suhteellisen pieniä monen muun ongelmiin verrattuna. Mutta myöskään minulle ei tällä hetkellä tärkeimpiin sanoihin kuulu mies tai rakkaus, enemmänkin ystävät ja kaikki muu mikä tuo voimavaroja. Ei meillä erityisen huonosti mene, en minä sitä sano, mutta asiat voisivat olla toisinkin. Haluaisin tuntea semmoista yhteenkuuluvuuden tunnetta, että jaetaan samat asiat ja ongelmat ja ne kannettaisiin yhdessä. Nyt niin ei ole.Vilkashttps://www.blogger.com/profile/14210748249671670378noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8731425391674479705.post-28838394193027387322012-03-21T15:02:16.487+02:002012-03-21T15:02:16.487+02:00Tässä ei sinällään ollut väliä oliko kyseessä nain...Tässä ei sinällään ollut väliä oliko kyseessä nainen tai mies kenelle jutteli, koska kyseessä oli myös tätä samaa raitis alkoholisti-porukkaa, eli uusia ja läheisiä ystäviä. Pointti on vain siinä mitä puhuu tai enemmänkin miten puhuu (tai tässä tapauksessa kirjoittaa). Tuntui vaan siltä että mä olen se, jonka kanssa nyt opetellaan elämään päivä kerrallaan ja joku muistoksi jäänyt oli jotain niin suurenmoisen upeaa, hehkuttamisen arvoista. Tietysti se on huomattavasti mitättömämpää kuin se että mä olen juuri se ihminen kenen kanssa toinen haluaa arkeaan jakaa, mutta mielestäni se olisi sitä hehkuttamisen arvoista, eikä mitenkään toissijaista, joka mulle näistä kirjoituksista välitty. Arjessa se näkyy ja siitä olen erittäin kiitollinen, toivoisin vaan että hän antaisi myös muille sen hienon kuvan meistä, eikä vaan että "no kyllähän sä tiet, arkea". Pakko myöntää, kyllä mäkin kaipaan suitsutusta onnistumisista ;)<br /><br />Meilläkin on omat tilit, lisäksi yhteinen S-pankin tili, johon nyt siirsin ruoka- ja bensarahat, jotta sieltä kun ostelisi niin kertyisi sitten sitä ostoetua. No eipä näin käynyt. Rahat sain kyllä hetki sitten takaisin, mutta silti se loukkaa. Mä kun luotin että asia on selvä kuinka rahat käytetään ja vaikka ne ovatkin siellä tilillä niin lupaa tulisi kysyä. Itse kysyn jopa S-bonuksia käyttäessä, vaikka olen niihin yhtä oikeutettu kuin toinenkin tilin haltija.<br /><br />Upeaa, silti etten yksin tuon peliongelman kanssa pyöri. Jotenkin hävetti edes kirjoittaa siitä. Miten joku tuollainen voikin tuntua niin häpeälliseltä? Ehkä siksi, kun luotin ja sain pettyä.Tikihttps://www.blogger.com/profile/13231413806298909328noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8731425391674479705.post-555422791509022782012-03-21T14:11:32.051+02:002012-03-21T14:11:32.051+02:00"hei kohtalo, oon iso tyttö jo. Ja mä päätän ..."hei kohtalo, oon iso tyttö jo. Ja mä päätän sen, kenen oon tai en!" Huh huh, aikamoisia aikoja käyt siellä läpi. Jaan osan ajatuksista kanssasi. Mustakin välillä tuntuu, että mies ei oikein arvosta mua ja on myöskin harrastanut tuota pelaamista ajoittain niin, että MINÄ olen ostanut luottokortilaa ruokaa, kun herra on pelannut viimeiset rahansa voiton toivossa. Meillä ei onneksi ole yhteistä tiliä, mutta silti pitäisi ymmärtää jos toinen sanoo, että ei ole rahaa niin se toinen silloin elättää eikä pelaa olettaen että kaikki hoituu. Meillä on monesti tuosta kanssa sodittu ja muutenkin tuntuu, että mies pitää montaa asiaa hyvin itsestään selvänä ja ei koe tarvetta yrittää mitään. Ei miellyttää minua tai hoitaa kotia. Ymmärrän siis tältä osin täysin. Meillä tuo suo ei vielä ihan noin syvä ole, koska täältä ei onneksi juomisongelmaa löydy eikä ole vieraita naisia jolle juttelisi, mutta ymmärrän että sisälläsi kuohuu ja on ihan oikeutettua tuntea noin ja ajatella nyt vain itseään. Sinä olet tällä hetkellä tärkein ja toivottavasti saat asiat selväksi jotenkin miehesi kanssa. Toivotaan, että hän ymmärtää sinun olevan tavoittelemisen arvoinen nainen eikä kuka tahansa ja oppii kunnioittamaan sinua. Eihän sitä kukaan jaksa jos oman arvon tunto on muserrettu.Vilkashttps://www.blogger.com/profile/14210748249671670378noreply@blogger.com