Loppu.

Olen pyörittänyt ajatuksia tästä blogista ja sen tulevaisuudesta. Uskon että tämä kirjoitus jää viimeiseksi, sillä jatkossa en halua enää tietyn silmäparin lukevan tunteistani tai ajatuksistani. Teille muille haluan kertoa, että me emme olleet sitä vankkaa tekoa ja emme kestäneet näiden hoitojen mukana tulleita paineita. Tietenkään ne eivät ole ainoa syy tähän kaikkeen, vain kirsikkana kakun päällä.

Tilanne on nyt se että mies on muuttanut pois ja asutan yksin tätä kotia, joka tyhjältä tuntuukin. Itkulta ei tunnu tulevan loppua ja tällä hetkellä pelkään ehkä eniten myöhässä olevia kuukautisia. Clomit vetelin sovitusti, samoin piikittelyt. Seksiä ei osunut näiden muuttopuuhien vuoksi sitten kuitenkaan juuri sille päivälle kuin olisi pitänyt, vaikka haikeaa eroseksiä olikin sitten useasti sen jälkeen. Ehkäpä ne sieltä vielä alkavat. Vasta 2 päivää myöhässä.

Niin paljon kuin lasta olenkin halunnut ja haluan, niin tähän tilanteeseen en sitä soisi. En kyllä usko että se maailmaani kaataisi, tekisi vain erilaisen, mutta en silti sitä tahdo nyt. Itse olen sen verran riekaleina että olen ravannut nyt lääkärin pakeilla, opettelen syömään masennuslääkkeitä ja maanantaina aloitan terapian. Ehkä jossain vaiheessa olen entistä ehompi Tiki. Ehkä jossain vaiheessa en ala itkemään holtittomasti milloin missäkin. Kotona sillä ei ole väliä, mutta töissä se hiukan häiritsee, eikä se ole mukavaa kaupan parkkipaikallakaan, mutta sille ei vain voi mitään. Onneksi on kuitenkin ystäviä, jotka eivät arvostele tai takerru negatiivisiin asioihin, vaan oikeasti keskittyy tukemaan.

Teistä en silti luovu, enkä tätä sivustoa poista, sillä ehkä jollekin tämäkin voi toimia tukena tai varoittavana esimerkkinä. En vain kirjoita tänne enää. Kiitos teille, jotka olitte mukana tässä matkassa pitkin lapsettomuuden polkua, jonka toistaiseksi ainakin verhoan avioerolla ja sydänsuruilla. Toivon teille kaikille todella paljon onnea tulevaan ja jaksamisia synkkiin aikoihin. Loppuun haluan vielä kertoa, että itse en ole enää täysin lapseton. Löysin riemun ja onnen, sillä 2 päivää sitten on syntynyt pienen pieni kummityttöni. Kaikki katkeruus ja kateus on vaihtunut erilaiseen onneen, joka toistaiseksi riittää ainakin minulle.