Tuntuu että jokainen tekstini alkaa pahoitteluilla, sillä jälleen en ole pystynyt kirjoittamaan toivomaani tahtiin. Tuo alkanut ja loppunut raskaus pudotti aika korkealta, vaikka sitä iloa ei ehtinytkään nauttia kuin pari päivää. Nyt kuitenkin pikkuhiljaa tässä aletaan palailemaan normaaliin elämään.
Viikko sitten kävin shoppailemassa. Ja toden totta, shoppailun terapeuttista vaikutusta ei missään nimessä saisi väheksyä (kuten itse olen tähän asti tehnyt)! En juurikaan koskaan ostele itselleni suuremmin mitään, mutta nyt annoin luvan avata lompakon nyörit ja niin sitä mentiin. Mies kävi hankkimassa mulle uuden puhelimen, koska en niistä itse suuremmin mitään ymmärrä (muuta kuin että tää uusi luuri on niiiiiiiin kaunis ja sillä voi nassukirjailla <3). Tuon saman ajan käytin itse ostoskeskuksessa pörräillen ja kun kerron tuloksen, saattaisi moni jopa hämmentyä. Neljät farkut, 7 toppia, 2neuletakkia. Aikaa upposi vajaa tunti eikä rahaakaan palanut todellakaan liikaa. Tiedän mihin liikkeeseen suunnistan jatkossakin ;)
Terapoin itseäni myös tapaamalla erästä pitkäaikaisinta ystävääni ja juomalla aivan liikaa siideriä. Mutta perkele, molin ansainnut jokaisen niistä lasisista tuopeista, joissa helmeili kylmä juoma ja joissa jäät kolahtelivat hampaisiin, kun pitkiä hörppyjä tuli otettua. Aamulla olo ei ehkä fyysisesti ollut paras (jäätäviin vatsakipuihin kun lisätään lekan iskut päähän niin aiai), mutta väitän että jokainen jymähdys otsalohkolla oli sen arvoista. Mikään ei voita ystävän seuraa, vaikka sitten puhuttaisiin ihan vain arkisista asioista.
Kotiin palattuani olen napannut itseäni hiukan niskasta kiinni ja siivonnut koko huushollin. Miehen kanssa käytiin siivoamassa jopa varasto. Tämän lisäksi kuluneen 3 päivän aikana on tullut käveltyä lähes 30kilometriä. Esimmäisenä päivänä käytiin suolla kulkemassa pitkospuilla, jonka jälkeen lenkkeilytettiin koiraa vielä pururadalla. Seuraavana päivänä suunnistettiin naapurikuntaan, jossa on aivan upeat patikointireitit. Teki hyvää kuljeskella metsissä, katsella järviä ja seurata miten iloissaan koira pomppi menemään vapaana. Niin ja jotta ei nyt ihan liian harmooniseksi tämä kävisi, niin törmättiinhän me käärmeeseenkin, jonka mies onneksi sai tapettua kivellä, mun pidellessä koiraa sylissä turvassa.
Kaiken touhuamisen ohella olen jatkanut innostusta tuosta fabo-kirppistelystä. Läjäpäin laittanut tavaraa myyntiin ja jopa löytöjä taas tehnyt. Ostin meinaan kahvipaketilla meille vauvan turvakaukalon. Okei, kunnolla asioiden edelle menoa taas, mutta kauppa tuntui järkevältä. Nyt tuo istuin on pesty, puunattu ja kuin uusi, sekä matkalla majailemaan varastoon. Sieltä sen voi sitten hakea, KUN on ajankohtaista - aivan sama onko se sitten vuoden päästä tai viiden, mutta uskoa löytyy taas ja se on tärkeintä, niin jaksaa jatkaa yrittämistä!
Retail therapy, se toimii aina! Ja olen huomannut, että siitä tulee jälkikäteen parempi mieli kuin karkkipussin avaamisesta ;)
VastaaPoistaOn tosi hienoa, että olet keskittynyt omaan hyvinvointiisi ja jaksamiseesi. Ystävien tapaaminen, itsensä hemmottelu ja kaikenlainen puuhastelu tsemppaavat varmasti eteenpäin vaikeiden asioiden keskellä.