Niin se positiivinen vaihtui negatiiviseen ja verta alkoikin sen jälkeen nopeasti tulla huimia määriä, sekä fyysinen kipu vetää vertoja jossain määrin jopa henkiselle. Neuvola peruuntui. Mies koittaa lohduttaa sanomalla, että ainakin nyt tietää että se on mahdollista. Tiedän, niin ajattelen minäkin. Se ei vaan helvetti lohduta yhtään. Ehkä lohduttavinta on se että onneksi nyt, eikä vaikkapa parin viikon päästä. Vaikka aika hiton korkealle pilvilinnoihin sitä ehtii jo parissa päivässäkin leijailla. En oikeastaan tiedä mitä sanoa, takki ihan tyhjä. Neuvolatäti kutsui juttelemaan, mitäpä mä sille sanoisin. Kaikki oleellinen tuli sanottua puhelimessa kyynelten seasta "sen ajan voi perua".