Elämäni säveliä kuluneelta viikolta ja vuosien takaa

Olen pitkittänyt tämän viikon KKK-projektin päivitystä, sillä halusin sen olevan jotain oikeasti mua koskettavaa. Aika on valitettavasti ollut kortilla ja päivitys on jäänyt näin sunnuntaille, jossa piti olla aikaa vaikka kuinka. Niin mä olen maannut tässä koneella ja kuluttanut Youtubea. Miettinyt mikä oikeasti olisi mua ja sopisi parhaiten mun fiilikseen.

Viikko on jälleen kallistunut näin lopulta hyvän puolelle, vaikka taas kerran on tapahtunut paljon kaikenlaista. Biletystä loistopoppoolla, elämäni hirveintä darraa, kiukuttelua ja halailua. Pelkoa äidin sairauden uusiutumisesta, joka onneksi osoittautui turhaksi, kasvaimen ollessa hyvänlaatuinen. Työhaastattelua, jonka lopputuloksella ei ole oikeastaan väliä, sillä nykyinenkin kelpaa. Siihen tulokseen olen tullut. Sekä sokerina pohjalla mainittakoon tuo mies, joka vei mut eilen syömään ja jonka kanssa tuli taas hassuteltua, ihmeteltyä alkupaloja ja valitettua hissimusasta.

Nyt kuitenkin mun iltavuoroni sai lievän muutoksen äkillisen sairastumisen vuoksi (jota epäillään enemmänkin itse aiheutetuksi, sillä kyseinen ihminen on eilen tavattu kaljakaupoilla ja tänään on kuulemma ripuli), eli aikaistui lähtö muutamalla tunnilla. Näin sunnuntaina eipä juuri harmita, sillä ainahan sitä voi purra hammasta yhteen ja mumista mielessään mantaa "tuplapalkka,tuplapalkka". Mikäli sekään ei auta niin ei muuta kuin työkaverille napinaa ja silmien muljauttelua notta on tää paskaa. Takaisin saa ymmärtävän katseen, ehkä jopa sanat "Mä tiedän!".

Viikon yhteenvedon jälkeen palaan kuitenkin itse KKK-projektin tehtävän pariin, jossa kehoteltiin kertomaan pari mieluisinta biisiä juuri nyt. Vastoin kaikkea aiempaa suunnittelua haluan linkittää tähän HIMiä, kappaleella When love and death embrace. Tämän biisin vaan ihan siksi että nämä sanat on juuri niin yksinkertaiset että pystyn samaistumaan niihin oikeastaan aina. Niin silloin teinityttönä, kuin näin aikuisempanakin. Lisäksi ihan vaan jo siitä syystä että Valon poika on tässä niin jumalattoman kuuma ja oon aina halunnut että, kun sanon "tahdon" on mun mies sonnustautunut tuollaiseen pukuun (btw, näin ei käynyt).

Toisena kappaleena olisin halunnut laittaa ehkäpä Gunnareita 80-luvulta, mutta en vaan päässyt itseni kanssa yksimielisyyteen kappaleesta. Halusin laittaa jonkun biisin, jossa Axl Rosen ääni olisi päässyt oikeuksiinsa, mutta joka olis sopinut sanoiltaan jotenkin elämääni nyt ja ei olisi ehkä ollut kaikkein tunnetuinpia biisejä. Ei onnistunut nämä yhtälöt tällä kertaa, liekö sitten elämäni oleva nyt sellainen että GN'R ei vaan tähän istu. Samoin kävi myös Lita Fordin ja Ozzyn esittämälle kappaleelle Close my eyes forever. Ei vaan käy nyt, vaikka niiiiiin rakas ja ihana biisi onkin.

ETOSia, Stratovariusta, Sinergyä pyöritin mielessä myös pitkään. Sieltä löytyy niin upeita biisejä ja sanoja (varsinkin River flows frozen, jonka Rowan jo linkittikin). Päädyn nyt kuitenkin laittamaan tähän Kotiteollisuuden Satu peikoista. En ole mikään KT fani, eikä kuulu pahemmin soittolistoihinikaan, mutta tuo biisi varsinkin livenä on mieleeni. Kaikessa epävireisyydessään, musiikin yksinkertaisuudessa ja Hynysen niin tavallisesta äänestä huolimatta, tässä on kaikki juuri niin kohdillaan kuin voi vaan olla. Tunnetta niin paljon että lähes oksettaa ja sanat kertovat juurikin tämän hetken elämästä ja mitä se voi pahimmillaan olla.