Työhaastattelu takana. Tilanne oli jotain kamalinta ehkä missä olen koskaan ollut. Ahdas koppi ja monta haastattelijaa, toistuvasti negatiivisen sävyn saaneita kysymyksiä, joita sitten koitin nopeasti käännellä positiivisiksi vastauksillani. Onnistuinko, noh, se selviää ensi viikolla.
Eilen mietin illalla töissä, että haluanko ylipäätään lähteä yhtään mihinkään. Rankkoja päiviä tulee ja hetkittäin vihaan suorastaan työtäni, mutta samalla kun menee hermo niin keittiöstä löytyy joku joka halaa tai tiskinurkassa voit purnata jonkun kanssa pahaa oloa pois. Onko siellä toisessa paikassa tällaista ilmapiiriä? Työajat paranisivat ja vihdoinkin mulla olisi mahdollisuus vapaa-aikaan silloin kuin valtaosalla muistakin ihmisistä, mutta olenko mä valmis riskeeraamaan kaiken? Varsinkaan, kun edelleen muutto toiselle paikkakunnalle on haaveissa. Pitäisiköhän vaan antaa olla, pysyä nykyisessä ja etsiä siitä niitä hyviä puolia, kunnes sitten vihdoin se muutto tulee ajankohtaiseksi...
Noh, työelämän lisäksi tässä on beibiytyäkin yritetty. Eli jokatoinen ilta noin suurinpiirtein on sitten pyhitetty läheisyydelle, jonka seurauksena oon sitten hengaillut jalat seinää vasten ja perse tyynyllä. Tämä siis ihan vain jo siitä syystä, että mä vihaan aivan yli kaiken kun en pääse seksin jälkeen suoraan suihkuun. Vihaan sitä valuvaa tunnetta. Yöks! Ihan jo senkin puolesta sais raskautuminen tapahtua! Mä haluan upeaa seksiä, jossa hiki virtaa ja jälkeenpäin ei tiedä kumpi on märempi, ämmä vai niagara. Ja sitten.. Sitten suihkuun ja takaisin sänkyyn murun viereen. Ai ai, kyllä siinä kelpaisi köllötellä (varsinkin vauva massussa).
Tästä sängystä lienee nyt pakko nousta sillä töissä on oltava lähituntien kuluessa ja mulla on vielä univaatetus päällä, joten itsensä pitäisi taikoa inhimillisen oloiseksi ja näköiseksi, sekä koirakin ulkoiluttaa. Siihen sitten vielä lisätään pyöräily työpaikalle, joka tosin juuri sadelleen lumen vuoksi muuttuu paikoitellen kävelyksi varmasti.
P.S. Miten hitossa te ihmiset muistatte pissiä noihin ovulaatiotesteihin?! Mun on pitänyt tiistaista asti niitä kokeilla, mutta muistan ne siinä vaiheessa kun perse on lyöty renkulalle ja posliinia pitkin lirisee "no voi helvetti.. ens kerralla sitten.." ja ens kerralla on taas sama juttu. Tästä kierrosta jätän testailut sitten ihan suosiolla väliin. (hmmm.. pitäisiköhän alkaa säilyttää niitä jossain että näen ne suoraan pöntölle mennessäni)
P.P.S. KKK-projektin musa-touhuja tsekkailen tuossa sunnuntai-aamuna. Silloin mulla on aikaa (ja toivottavasti kone käytössä). Nyt ei ole. Ja illalla vietän laatuaikaa murun kanssa. Leffaa, popcornii, hellyyyyyttä <3 Joo kiitos, tulee tarpeeseen.
Mulla on kans tosi hyvä työporukka. Palkka on huono ja jatkuvuus epävarmaa joka vuosi kun se riippuu aina aloittavista opiskelijoista, mutta silti haluaisin niin mielellään tuola jatkaa vain sen takia, että töissä on kivaa ja siellä on niin hyvä porukka. Asiat voi sanoa suoraan ja avoimesti ja tuntuu, että kaikki on samaa porukkaa ja kaikkien mielipiteitä kuunnellaan. Mutta tuon epävarmuuden ja palkan takia on tässä joutunut koko ajan hakea uutta paikkaa, koska kyllähän se vakkari aina tuo mielenrauhaa, riittävästä palkasta puhumattakaan. Työajat on nyt kuitenkin niin ihanat kun on aina oikeestaan aamua ja viikonloput vapaat. Vaikeita asioita puntaroitavaksi. Työilmapiiri kuitenkin tekee paljon omalle jaksamiselle.
VastaaPoistaJa ovulaatiotikkuihin. Mä oon tehnyt aina heti kun tuun töistä ja jotenkin se on ollu helppo muistaa kun oon liittänyt sen siihen. Muistan kun tulen kotiin että nyt piti tehdä se ja teen vaikka ei pissata. Kovassa hädässä jos menee niin ei varmaan muista.
Kiitos kommentista blogissani, jonka johdosta osasinkin tulla tänne. Viimeyönä kahlasinkkn tauoillani blogiasi alusta alkaen läpi, hauskaa räväkkää ja räiskyvää tekstiä on mukava lukea ja jäänkin lukijaksi.Teille onnea beibiytymis projektiin toivotan!
VastaaPoista