Edellisen kirjoituksen jälkeen on
tilanne parantunut huomattavasti. Uskonpa kiitoksen menevän tän
blogin piikkiin, sillä tuo mies oli käynyt täällä vähän
lueskelemassa, jonka seurauksena syntyi jonkinlainen
keskusteluyhteys. Sovittiin että tutkitaan missä vika
vauvattomuuteen ja jos kyseessä on jotain helppohoitoista, niin
sitten hoidellaan. Mitään isoja hoitoja ei lähdetä käymään
läpi. Ei ainakaan ennen kuin saadaan muutto- ja koti-asiat
tasaantumaan.
Pitkästä aikaa tuntuu hyvältä.
Sellaiselta että on helppo hengittää. Torstaina vein miehen
syömään. Tilasin etukäteen safkat, kun tein pöytävarauksen,
joten kaikki tuli oikeastaan yllätyksenä. Niimpä sitä
mutusteltiin ilmakuivattua kinkkua, meloonia, vuohenjuustoa,
erilaisia salaatteja jne. ja pääruokana sitten
valkosipulikermaperunoita, härkää ja kasviksia. Jälkkäriksi
jädeannos miehelle ja itselle pannacottaa. Ruokailun lomassa
ajattelin hyvittää viime aikojen kiukutteluja ja muutenkin osoittaa
että miten tärkeä se ihminen mulle on, eli ojensinpas pienen
paketin, joka sisälsi Nomination-korun miehelle (joka on mun
mielestä kadehdittavan kiva, taidan haluta naisten version itselle).
Ruokailun jälkeen hohtokeilailtiin ja lopuksi kotiin harrastamaan
hiukan läheisyyttä.
Perjantai kului Pk-seudulla ystävän
kanssa iltaa istuen ja aivan mahtavaa oli tuolloinkin. Edellisen
työpaikan keittiössä tutkittiin uudistuksia ja kaipailtiin hyviä
asioita menneestä, sekä kirottiin huonoja. Ainoa iltaa varjostanut
asia oli jäätävä päänsärky joka on vaivannut viime aikoina.
Tuolloin se tosin yltyi niin pahaksi että takaraivolta poskiin asti
särki ja teki mieli vain oksentaa. Ensi viikolla on onneksi
magneettikuvaus, niin toivottavasti selviää näiden kipujen syy.
Toivotaan että vuodot siellä aivoissa ainakin olisi loppunut, ettei
ainakaan siitä johtuisi. Siihen saakka pitäydyn kyllä alkoholista,
sillä tuntuu että se pahentaa noita kipuja.
Eilen ja tänään kipuja ei onneksi
pahemmin ole ollut, joten on jaksanutkin paremmin. Lisäksi tuo ihana
keväinen keli on houkutellut pihalle. Aivan mahtavaa pitkästä
aikaa ulkoilla pidempään kuin 15minuuttia, kun ei tarvitse olla
toppautunut ja silti tarkenee. Tänään sain jopa rakkaan mukaan,
jonka jälkeen istuttiin ihan rauhassa syömään ruokapöydän
ääreen. Harvinaista herkkua. Nimittäin rauhassa syöminen, ei
makaroonilaatikko niinkään :)
Mutta tämä on nyt tällainen..
Huonosti kirjoitettu... Mutta en ehdi ja jaksa miettiä nyt
akrobaattisia vertauksia tms. jotta saisi tekstistä värikkäämpää
ja mielenkiintoisempaa. Nyt haluan painella pakastimelle hakemaan
hiukan herkkuja, sitten nauttia vielä hetken läheisyyttä ja
lämpöä, ennen kuin pitää suunnistaa tienaamaan tuplapalkkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti