Minun tarinoitani

Unirytmi vähän päin puota (=perse) meni tässä tänään, kun päätin illalla vedellä reippaat parin tunnin "päikkärit", joten nyt kun silmäluomet ei millään halua vielä umpeutua, niin kerrottakoon että monipuolinen viikko on takana. Pientä kriiseilyä tuon miehen kanssa, kuten aiemmin on tullut mainittua, mutta toisaalta niiden ansiosta osaa sitten arvostaa ihan toisella tavalla niitä hyviä hetkiä. Kyytiä töihin, kiehnäämistä, suukottelua, valmista ateriaa töistä tullessa... Kyllä tuo on vaan niin rakas tapaus, että väittäisin jokaisen murheen olleen näiden hyvien hetkien arvoisia. (Murulle jo etukäteen iso kiitos kun huomenna jaksaa mua ja muutamaa humalaista kaveria noin tunnin verran kuskata, vaikka seuraavana päivänä joutuu töihin raahautumaan. Kiitos! Tää merkitsee mulle niiiiiin paljon, että pääsee ”tuulettumaan”!)

Babyton -projektikin otti askeleen eteenpäin, sillä kävin vihdoin labrassa. Tosin neuvolatäti ei muistanut mainita sellaisia pikkujuttuja kuin että testejä otetaankin vähän useampia ja useampina päivinä, sekä tiettyyn aikaan pitäisi mennä pisteltäväksi. Niimpä mä sitten lampsin terkkariin puolen päivän jälkeen intoa täynnä, että tän jälkeen lapsettomuuspoli kutsuu ja totesin notta paskat! Pari putkellista verta, valitusten saattelemana kuinka mun olisi pitänyt tulla ennen kymmentä, että nyt ei voida ottaa kilpparikokeita. Juu, no sori! En minä tienny!

Sitten selvisi että no kierron 20-22 päivinä pitäisi taas käydä vähän piikiteltävänä. Ihanaa, pian vakkariasiakkaat pitää mua varmaan jonain heroiininarkkina, kun toistuvasti oon kyynärtaipeet mustelmilla. No mitäpä sitä ei tän eteen tekisi. Tuossa on vain ihan sellainen pikkupikkuongelma, kuin että kierron 22 päivä osuu pitkäperjantaille ja kukin varmaan osaa varmaan laskea mihin päivät 21 ja 22 osuu. Eli terkkarin labra on suljettu! Pitänee nyt alkuviikosta soittaa sairaalaan, että ottaisivat nuo testit siellä. Varmaan napinaa siitäkin seuraa, kun he eivät hoida kuin vakavia ja akuutteja asioita, mutta ei auta kuin toivoa (ja vaatia!).

Jos tässä nyt kuitenkin pitäisi punnita viikon saldoa, niin sanoisin että ehdottomasti plussan puolella ollaan. Toivottavasti niitä plussia seuraa jatkossakin, niin testeissä kuin elämässä yleensäkin. Mulla ja teillä kaikilla muilla. Tähän loppuun haluan linkittää teille vielä videon, jonka tuo rakas siippa mulle näytti eilen ja se sai mulle hyvän ja kannustavan fiiliksen, jollaista toivon teille muillekin! Kauniita unia ja upeaa alkavaa viikkoa!