Huomion arvoista

Liebster tarkoittaa "rakkain" tai "rakastettu", mutta se voi tarkoittaa myös suosikkia. Liebster palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille joilla on alle 200 seuraajaa.

Tunnustuksen säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi sen sinulle.
2. Valitse viisi suosikkiblogiasi (joilla siis alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.
4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikki blogilleen! 

Eilen oli niin huippuhyvä päivä! Ensinnäkin sain puhelun työhaastatteluun. Toivon niin todella että pääsisin sinne, ihan vain jo parempien työaikojen vuoksi. Lisäksi työ on täysin erilaista mitä olen koskaan tehnyt, joten uskon sen olevan varmasti todella antoisaa, kun oppii ensin paljon asiaa ja sitten vielä lisää asiaa ja vielä ja vielä... Nykyisessä työssäni tuntuu, että seinä olisi tullut vastaan. Toki mua koulutetaan jatkuvasti ja edellisestä ylennyksestä on vasta muutama kuukausi, mutta en silti tunnu saavan työltä oikeastaan mitään. Paikasta se ei niinkään johdu, sillä meillä on mitä upein porukka, minkä vuoksi myös pelkään uutta työtä.. Mitä jos siellä onkin ihan paska työilmapiiri? Se kuitenkin on tärkeämpää kuin mikään muu. No ehkä ei nyt nuolaista ennen kuin tipahtaa, haastattelukutsu se vasta oli.

Päivä jatkui aina vaan upeampana, sillä töissä oli melko inhimillistä. Kuten sanoin, niin meillä on hyvä porukka ja eilen oli erityisen mukavaa poppoota paikalla. Niin ja voitteko uskoa, sitten se päivä vieläkin parani! Tai tavallaan ei, sillä oltiin jo uuden vuorokauden puolella, mutta mulla vuorokausi vaihtuu vasta yöuniin. Tulin nimittäin kotiin ja tsekkasin blogini. Ai ai! Ihana Rowan, oli antanut mulle tällaisen kunnian! Täällä mä miehelle hehkutin ”Voitko uskoa, mä olen jollekin yksi suosikeista? Joku tykkää mun kirjoituksista!”. Veikkaan että nukahdinkin sellainen typerä onnellinen, virne naamalla. Joten kiitos Rowan <3

Ja koska tällaisen tunnustuksen sain ja se sai mut tuntemaan itseni niin superiloiseksi, ettei edes viikonloppu töissä voi tätä fiilistä pilata, niin todellakin aion toimia tunnustuksen vaatimalla tavalla ja valita viisi omaa lempparia. Ihan ensimmäisenä haluan mainita Naleyn, sillä hän on mun tapaani melko uusi bloggaaja (tai ainakin blogi on melko uusi), jonka hoito tuntuu menevän suurin piirtein samoilla vaiheilla kuin omanikin, joten on niin helppoa samaistua. Lisäksi tykkään kovasti hänen tavastaan kirjoittaa, joka on myös suoraa, kuten omanikin.

Toisena käännyn T:n puoleen, jolla on Toiveissa lapsellinen tulevaisuus. Huomasinpa tuossa samalla hänenkin antaneen mulle tunnustusta (Kiitos <3), joten pitänee heti tämän jälkeen puuttua siihen. Hänen blogissaan arvostan hyvin kirjoitettua ja sopivan pitkiä tekstejä, jotka kuvaavat omia fiiliksiä hyvin. Lisäksi rakastan sanaa ”kukkahuivihumanisti” - tell me more! Mitäs se tarkalleen meinaa?

Kolmantena haluan mainostaa Ainua. Rakastan jo niin nasevaa blogin nimeä Miksette hanki koiraa? Lisäksi hän julkaisee tekstiä ihanan usein ja vaikken aina löydäkään itseäni niistä, niin tämä on vaan niin upeaa luettavaa. Jotenkin jo tekstistä pystyy päättelemään mitähän siellä käydään mahdollisesti läpi, ilman toistuvaa kuulutusta kiertopäivistä tai hoitojen vaiheesta. Enkä vähättele näitäkään, sillä luen sellaisiakin, mutta tämä blogi vain erottuu jotenkin niin edukseen ;)

Helmille menee ehdottomasti yksi tunnustus, sillä hän on onnistunut valitsemaan blogilleen niin napakan nimen, joka sopi lapsettomuus-aikaan ja nyt sitten tähän uuteen elämän tilanteeseen, johon toivotan aivan mielettömästi tsemppiä! Haluaisin osata sanoa jotain persoonallista ja oikeasti, jotain mistä olisi apua, mutta kuten normaalistikin, niin en ole lohduttaja-tyyppiä, mutta sen kerron että mä olen ainakin täällä ja luen murheesi, eli ainakin tulet kuulluksi :)

Viimeisen tunnustuksen saa Kahlaajatyttö. Hän taisi olla ihan ensimmäinen mun (rekisteröitynyt) lukija ja hänen bloginsa taisi olla mun ensimmäisiä lapsettomuusblogeja, joiden pariin päädyin. Vaikka tyttö on niinkin paljon lapsettomuusasiassa edellä, että hänellä on se lapsi on kehittymässä massussa, niin en aio tuota blogia hylätä. Jotenkin erikoisella tavalla hänessä mikään ei aiheuta mussa kateutta tai katkeruutta. Ainoastaan toivoa siitä, että joskus minä ja munkin blogi ollaan tuossa pisteessä.