21.10.2012

äidillinen yö, lapseton aamu

Mulla on ollut ihana viikonloppu takana ja siitä huolimatta heräsin hetki sitten ja sain lohduttoman itkukohtauksen. Koitin päästä kainaloon, toinen ei herännyt ja itku yltyi.

Näin liian todellista unta. Mä elin läpi raskauden, tuskaisen synnytyksen ja lopulta sain syliini pienen pullean pojan. Ruskeat nappisilmät ja lähes musta, hahtuvainen takatukka. Nico.

En ole oikeastaan koskaan haaveillut pojasta, saati miettinyt nimeä. Enkä ikinä edes haluaisi nimeä Nico. Siitä huolimatta se uni oli parasta ja kamalinta mitä mulla on hetkeen ollut. En tiedä.. hajoilen nyt vaan, enkä saa kiinni mistään.

3 kommenttia:

  1. Sinun blogisi on myös minun listallani. Seuraan taivaltasi mielenkiinnolla. Sellaiset unet jotka herätessäkin tuntuvat todelta jäävät mieleen pitkäksi aikaa. Kamalimpia ovat painajaiset. Toivottavasti sinun kohdalla kyse oli kuitenkin iloisesta enneunesta =)

    VastaaPoista
  2. Ääh tuollaiset unet aiheuttaa kyllä niin monenlaisia tunteita. Noissa raskausunissa on aina niin euforisessa tilassa ja sit kun herää niin kaikki on enempi ku päin peetä. Ite oon nyt koko alkuraskauden ajan nähnyt jostain syystä unta et sudet raatelee mun vauvaa tai minua. :S

    VastaaPoista