Paidan alla

Aikuinen on asiallinen, vastuuntuntoinen, järkevä.

Kun aikuinen saa lapsia, hänestä tulee vielä vastuuntuntoisempi ja järkevämpi,

suorastaan niin, että hän itsekin puutuu.

Mitä aikuinen tekee paitansa alla roihuavalle elämälle?

Näin sitä ajatusmaailma muuttuu. Vielä 10vuotta sitten ajattelin juurikin noin. Minusta ei ole kasvanut kovin asiallista, eikä aina niin vastuuntuntoista tai järkevääkään. Ehken ole sitten aikuinen. Ehken siksi saa lapsia. Sillä miten voi tulla siitäkin vielä vastuuntuntoisemmaksi ja järkevämmäksi, kun pitäisi ensin saavuttaa se perustaso.

No eih. Ehkä mä olisin kypsempi vaikkapa 5vuoden päästä. Ehkä mä olisin silloin valmiimpi. Mä en vaan halua tuhlata yhtäkään vuotta, yhtäkään kuukautta odotteluun, kun se jo nyt on sitä. Mä en halua aloittaa tätä rumbaa silloin ja ajatella että meillä olisi jo saattanut tärpätä ja musta olisi jo saattanut tulla äiti, sellainen vastuuntuntoinen ja järkevä. Eikä mun paidan alla roihuava elämä ole tukahdutettu tai mihinkään kadonnut. Ehkä se palaa tasaisemmalla liekillä kuin teininä. Kaikki asiat eivät ole enää suurta draamaa, elämän ja kuoleman kysymyksiä.

Ehkä kymmenen vuoden kuluttua mulla on se lapsiperhe ja mä katson tätäkin tekstiä ja huomaan kuinka raakileita nämäkin ajatukset ovat. Kuinka musta on tullut vielä vastuuntuntoisempi ja järkevämpi. Vuosien tai lapsien myötä. Tai molempien. Valitettavasti elämää vain eletään sillä kypsyysasteella mikä on saavutettu.